Huomasin eräässä lukemassani blogissa ilmoituksen/mainostuksen arvontaan osallistumisesta. Osallistunpa sitten itsekkin, olenhan minäkin tyttö. ;)
Arvonta tapahtuu eräässä blogissa ja palkintona on upea kynsienlaittopakkaus! Blogin löydät osoitteesta http://nailwaytoheaven.blogspot.fi/
Tuolta löydät postauksen nimeltää 1-vuotis arvonta.
Nyt kaikki siis osallistumaan (jos ette osallistu, hyvä niin ompahan mulla paremmat mahkut :D).
Tulen kirjoittamaan lisää elämästäni myöhemmin, nyt pitää lähteä ulos. todennäköisesti juoksemaan ympyrää kymmeneksi tunniksi ja jäätymään. Talvi kun on tulossa. :(
sunnuntai 21. lokakuuta 2012
lauantai 20. lokakuuta 2012
A New Beginning - Or Is It?
Aloitinpas nyt sitten blogin kirjoittamisen. Miksi? Koska elämäni on niin sekavaa ja hullua, etten enää voi pitää sitä kokonaan itselläni. Minun on pakko päästä jakamaan ajatukseni, ja kirjoittaminen on myös hyvä tapa purkaa asioita ja saada niihin vähän järkeä.
Hieman esittelyä minusta, jotta tiedätte, millainen ihminen blogia kirjoittaa. Tämä on erittäin oleellinen osa sitä, miten minuun suhtaudutaan. Olen siis Nelli (nimi muutettu), asun Espoossa erään pojan kanssa yhdessä. Olen nyt 18-vuotias, täytän alkuvuodesta 19. Opiskelen lukiossa, ja tuskailin juuri vähän aikaa sitten äidinkielen ja ruotsi kirjoituksissa. Loput aineet kirjoitan keväällä. Minulla on kaksi lemmikkieläintä, kissanpennut Minni ja Rapsu. Molemmat ovat tyttöjä, vaikka Rapsu ei välttämättä tytön nimeltä kuulostakaan. Mielestäni Rapsu kuitenkin sopii myös tytön nimeksi, eihän se ole kummankaan sukupuolen nimi - tai pikemminkin se on molempien sukupuolien nimi. Rapsu on hieman yli puolivuotias ja Minni neljä kuukautta.
Nyt itse asiaan.. Tämä ensimmäinen postaus on siis täysin tiivistetty alkukirjoitus elämäni paksuun kirjaan, jota kovinkaan moni ihminen ei ole koskaan lukenut.
Olen huumeriippuvainen, jonka takia elämäni on täysin sekaisin. Lääke jota käytän päivittäin, on Subutex, jonka vaikuttava aine on buprenorfiini. Se on opiaatti, jota käytetään myös erittäin vahvana kipulääkkeenä. Se yleensä aiheuttaa vetäjälle erittäin lämpimän, rennon ja hyvän olon, ramaisee muttei kuitenkaan väsytä. Minun pitäisi pystyä kuvailemaan tuota oloa niin monilla muilla sanoilla, mutten keksi muita. Miksikö? Siksi, etten ole kokenut tuota oloa kolmeen vuoteen. Kun minä vedän subutexvedot, tulen terveeksi, minun oloni palautuu hirveästä normaaliksi, sellaiseksi kuin sinulla on nyt tätä lukiessasi. Suurin osa oksentelee tauotta ensimmäisillä kerroilla vetäessään tätä. Minä en ole tehnyt sitä vuosiin. Muistan, kuinka kauniiksi silmäni aina menivät, kun olin ottanut subutexiä. Pupillini vetäytyivät todella pieniksi, silmäni alkoivat kiiltää ja katseestani tuli todella lasittunut. Silmieni ympärykset alkoivat punoittaa aivan kamalasti. Mielestäni se oli kaunista. Minulla on jossakin kännykällä otettu, monta vuotta vanha kuva siniharmaista silmistäni tässä tilassa. Kuvasta ei tosin saa kovinkaan kummoisesti selvää, eikä siitä näe yhtä hyvin kun oikeasti, vierestä katsottuna näkisi. Lupaan etsiä sen joku päivä ja laittaa blogiini. Se on jollakin viidestä puhelimen muistikortista, jotka omistan. Ja joiden tarkkaa sijaintia asunnossani en oikeastaan nyt heti muista.
Yksi Subutex-nappi (eli tabletti), maksaa nykyään Suomessa yksittäin ostettuna 40-50 euroa. Itse maksan nykyään usein sen 45euroa, joka on aivan törkeän kallista. Suomessa on koko maailman kalleimmat Subutexit, ihan oikeasti ja tutkitusti, tämä ei ole vain minun mielipiteeni, vaan ihan fakta. Ennen niitä sai 25euroon yhden, sitten 30, 35, ja yhtäkkiä hinnat olivatkin 50euroa. Pohjoisempana Suomessa yksi nappi maksaa jopa 120euroa. Itse olen niin nuori, että muistan vain ajat, jolloin yhden sai 35euroon. Miksi tuo sitten on niin järjetön hinta? Huumeethan ovat kalliita, ei tuo ole mikään poikkeus. Se on niin järjetön hinta, koska yksi nappi kestää yhden päivän. Olisitko itse valmis maksamaan joka päivä vähintään 45euroa siitä, että pystyt toimimaan normaalisti ja ettei sinulla ole kipeä olo. Ja tuo kipeä olo ei tarkoita mitään kuumeflunssaa, vaan yli jäätävää sisältäpäin kumpuavaa kylmyyttä, tärisemistä, jokaisen paikan särkemistä, taukoamatta haukottelemista, silmien vuotamista, ihan järkyttävää oloa.
Yhdessä napissa on 8milligrammaa buprenorfiinia, yleensä porukka vetää 2mg kerrallaan ja kun joku kaveri käy hakemassa sinulle napin, joudut yleensä antamaan hänelle hakupalkkaa sen 2milliä. eli YHDEN NELJÄSOSAN koko kerpeleen napista! Se on ihan järjetöntä. Itse olen alkanut pihtailemaan hakiksissa, ja yritän antaa korkeintaan 1,5milliä, mutta eihän se aina onnistu. Poikaystäväni taas on toista maata, hän saattaa antaa vahingossa vaikka 3milliä "koska ei mulla oo kynsiä millä murtaa niitä paloja". Ei niitä kynsillä murretakkaan vaan sormilla herranjumala!
Siinä on teille muutama sata Subutex-koteloa.. Enkä ole kerännyt näitä kuin vasta tämän vuoden alusta. Niin sitä rahaa vain palaa, aletaanko laskea paljonko?
Hieman esittelyä minusta, jotta tiedätte, millainen ihminen blogia kirjoittaa. Tämä on erittäin oleellinen osa sitä, miten minuun suhtaudutaan. Olen siis Nelli (nimi muutettu), asun Espoossa erään pojan kanssa yhdessä. Olen nyt 18-vuotias, täytän alkuvuodesta 19. Opiskelen lukiossa, ja tuskailin juuri vähän aikaa sitten äidinkielen ja ruotsi kirjoituksissa. Loput aineet kirjoitan keväällä. Minulla on kaksi lemmikkieläintä, kissanpennut Minni ja Rapsu. Molemmat ovat tyttöjä, vaikka Rapsu ei välttämättä tytön nimeltä kuulostakaan. Mielestäni Rapsu kuitenkin sopii myös tytön nimeksi, eihän se ole kummankaan sukupuolen nimi - tai pikemminkin se on molempien sukupuolien nimi. Rapsu on hieman yli puolivuotias ja Minni neljä kuukautta.
Nyt itse asiaan.. Tämä ensimmäinen postaus on siis täysin tiivistetty alkukirjoitus elämäni paksuun kirjaan, jota kovinkaan moni ihminen ei ole koskaan lukenut.
Olen huumeriippuvainen, jonka takia elämäni on täysin sekaisin. Lääke jota käytän päivittäin, on Subutex, jonka vaikuttava aine on buprenorfiini. Se on opiaatti, jota käytetään myös erittäin vahvana kipulääkkeenä. Se yleensä aiheuttaa vetäjälle erittäin lämpimän, rennon ja hyvän olon, ramaisee muttei kuitenkaan väsytä. Minun pitäisi pystyä kuvailemaan tuota oloa niin monilla muilla sanoilla, mutten keksi muita. Miksikö? Siksi, etten ole kokenut tuota oloa kolmeen vuoteen. Kun minä vedän subutexvedot, tulen terveeksi, minun oloni palautuu hirveästä normaaliksi, sellaiseksi kuin sinulla on nyt tätä lukiessasi. Suurin osa oksentelee tauotta ensimmäisillä kerroilla vetäessään tätä. Minä en ole tehnyt sitä vuosiin. Muistan, kuinka kauniiksi silmäni aina menivät, kun olin ottanut subutexiä. Pupillini vetäytyivät todella pieniksi, silmäni alkoivat kiiltää ja katseestani tuli todella lasittunut. Silmieni ympärykset alkoivat punoittaa aivan kamalasti. Mielestäni se oli kaunista. Minulla on jossakin kännykällä otettu, monta vuotta vanha kuva siniharmaista silmistäni tässä tilassa. Kuvasta ei tosin saa kovinkaan kummoisesti selvää, eikä siitä näe yhtä hyvin kun oikeasti, vierestä katsottuna näkisi. Lupaan etsiä sen joku päivä ja laittaa blogiini. Se on jollakin viidestä puhelimen muistikortista, jotka omistan. Ja joiden tarkkaa sijaintia asunnossani en oikeastaan nyt heti muista.
Yksi Subutex-nappi (eli tabletti), maksaa nykyään Suomessa yksittäin ostettuna 40-50 euroa. Itse maksan nykyään usein sen 45euroa, joka on aivan törkeän kallista. Suomessa on koko maailman kalleimmat Subutexit, ihan oikeasti ja tutkitusti, tämä ei ole vain minun mielipiteeni, vaan ihan fakta. Ennen niitä sai 25euroon yhden, sitten 30, 35, ja yhtäkkiä hinnat olivatkin 50euroa. Pohjoisempana Suomessa yksi nappi maksaa jopa 120euroa. Itse olen niin nuori, että muistan vain ajat, jolloin yhden sai 35euroon. Miksi tuo sitten on niin järjetön hinta? Huumeethan ovat kalliita, ei tuo ole mikään poikkeus. Se on niin järjetön hinta, koska yksi nappi kestää yhden päivän. Olisitko itse valmis maksamaan joka päivä vähintään 45euroa siitä, että pystyt toimimaan normaalisti ja ettei sinulla ole kipeä olo. Ja tuo kipeä olo ei tarkoita mitään kuumeflunssaa, vaan yli jäätävää sisältäpäin kumpuavaa kylmyyttä, tärisemistä, jokaisen paikan särkemistä, taukoamatta haukottelemista, silmien vuotamista, ihan järkyttävää oloa.
Yhdessä napissa on 8milligrammaa buprenorfiinia, yleensä porukka vetää 2mg kerrallaan ja kun joku kaveri käy hakemassa sinulle napin, joudut yleensä antamaan hänelle hakupalkkaa sen 2milliä. eli YHDEN NELJÄSOSAN koko kerpeleen napista! Se on ihan järjetöntä. Itse olen alkanut pihtailemaan hakiksissa, ja yritän antaa korkeintaan 1,5milliä, mutta eihän se aina onnistu. Poikaystäväni taas on toista maata, hän saattaa antaa vahingossa vaikka 3milliä "koska ei mulla oo kynsiä millä murtaa niitä paloja". Ei niitä kynsillä murretakkaan vaan sormilla herranjumala!
Siinä on teille muutama sata Subutex-koteloa.. Enkä ole kerännyt näitä kuin vasta tämän vuoden alusta. Niin sitä rahaa vain palaa, aletaanko laskea paljonko?
Kolme vuotta sitten hupikäyttö muuttui päivittäiseksi, ja jäin koukkuun kun kala onkeen. Minun on pakko saada buprea joka päivä. Alkuaikoina minulle riitti yhdet vedot per päivä. Sitten kun poikaystäväni (eli 30-vuotias nisti, jonka luona asun vain siksi että minulla on katto pään päällä ja jota nykyään suorastaan vihaan, halveksun ja syytän siitä, että elämäni on sellaista kuin on) joutui kaksi vuotta sitten sairaalaan, aloin vetää useammin kuin yhdet päivässä. Aamuvedot ja iltavedot. Eihän tuo ole ollenkaan paha vielä.
Nykyään se kuitenkaan ei mene ihan niin. Vedän aamu-, päivä-, ruoka-, väli-,iltapäivä-,ilta-, ja yövedot. Noin suunnillen. Koulua kun käyn, saatan vetää joka välitunti koulun vessassa. Jos joku ei tiedä, niin vedot tarkoittaa.. vetoja. Vedän siis hihaan, suoneen, rännitän, piikitän jne. En vedä nenään, en ole koskaan vetänytkään, se on mielestäni aivan idioottimaista touhua (eikö tämä sitten ole!?).
Tässä ei ollut vielä mitään, minulla olisi niin paljon kirjoitettavaa. Niin paljon, ettet voi kuvitellakaan. Tulen jatkamaan jonkin ajan päästä. Se voi olla kaksi päivää, viikon, tai parikin viikkoa. Kirjoitan tätä salaa poikaystävältäni, joten en voi kirjoittaa tätä kun hän on kotona. Nyt on poikkeus ja hän on ulkona hankkimassa meille vetoa. Onneksi voin koulussa kirjoittaa tätä, mutta kuviahan en saa laitettua kuin omalta tietokoneeltani. Luultavasti sitten, kun olen saanut hieman selitettyä elämääni tällaisilla kohtuupitkillä postauksilla, alan kirjoittelemaan puhelimella paikan päältä, ulkoa lyhyempiä postauksia. Saatte seurata elämääni sellaisena kuin se on.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)