Tapahtumatiivistystä!

Olenpas ollut ahkera blogin kirjoittamisen kanssa.. Vasta tasan kuukausi kulunut edellisestä (ja ensimmäisestä) postauksestani. On vaan ollut niin kamalasti kaikkea tekemistä, enkä ole puoliakaan silti ehtinyt tekemään. Enkä kotona voi kirjoittaa rauhassa muutenkaan.

En oikein yhtään tiedä, mitä kuvia tänne blogiini laittaisin. En halua omia kuviani tänne laittaa, sillä en nyt kuitenkaan halua minua tunnistettavan, enkä jokaiseen postaukseen viitsisi oikein mitään ruiskuja ja neulojakaan laittaa, se varmaan saa tämän näyttämään aika karulta.. Mutta ei sitten taas mitkään maisemakuvatkaan tänne oikein sovi! Kertokaa minulle ideoita, minkälaisia kuvia tänne voisin laittaa? Kamerassa ei useimmiten mitään sopivaa ole, joten otan kuvat yleensä ihan juuri blogia varten. Nyt laitoin tähän postaukseen kuvia Minnistä ja Rapsusta, mutten viitsisi koko blogia kissakuvillakaan täyttää..

Ja jotakin todella odottamatonta on tapahtunut, blogillani on nimittäin pari lukijaakin! En voi käsittää, kuka tällaista haluaisi lukea, mutta voihan se ulkouolisen näkökulmasta olla ihan mielenkiintoistakin. Varsinkin kun minä en ole ehtinyt kirjoitella tänne, niin en olisi uskonut että täällä olisi yhtään lukijaa. Kiitos kun luette kirjoituksiani. (:

Tämä päivä alkoi aika samalla tavalla kuin jokainen päiväni. Heräsin aamulla tasan kuudelta, jotta ehtisin kouluun. Sängystä noustuani menen aina suoraan sohvalle vetämään aamuvedot, kuten nytkin. Todella säälittävät sellaiset, sillä kävin viime yönä Vantaalla asti lainaamassa puolitutulta jonkun säälittävän palan. Kuitenkin, yhtäkkiä heräsin sohvalta ja kello oli puoli yhdeksän. Olin siis myöhässä koulusta, sillä tuntini alkaa aina kello 8.15. "Okei, myöhästyin ensimmäiseltä tunnilta, menen seuraavalle," ajattelin. Sitten yhtäkkiä heräsinkin samasta kohtaa sohvalta ja kello olikin puoli 10! Myöhästyin siis kahdelta ensimmäiseltä tunnilta kokonaan. Jakso alkaa olla lopussa, joten minulle on kerääntynyt aika paljon poissaoloja, noin 9 tuntia per kurssi. Yhteensä tunteja on suunnilleen 20 kappaletta yhdessä kurssissa.

Eli olen ollut puolet koko jaksosta poissa, huomenna alkaa koeviikko ja minun täytyy äkkiä väärentää lääkärintodistukset kouluun ettei kurssini katkea. Harmi vain, että koulumme rehtorilla on paljonkin hampaankolossa minua vastaan, eikä hän oikein meinaa hyväksyä lääkärintodistuksiani. Saa nähdä, miten nyt käy. On minulla ihan oikeitakin lääkärintodistuksia, sillä olen todella paljon kuumeessa ja nuhassa talvisin. Aina en kuitenkaan jaksa raahautua terveysasemalle, kuten viimekin kerralla kun varasin ajan mutta nukuin vahingossa sen ohi. Siitäkin tulee reilu 30 euroa sakkoa käyttämättä jätetystä ajasta... Niin, eipä kai sillä ole merkitystä, sillä luottotietoni ovat muutenkin menneet, mistä olen todella vihainen, masentunut, ärsyyntynyt ja surullinen. Kun täytin vuoden alussa 18, jotenkin Tommi (kämppikseni/ ex-poikaystäväni joka ei vaan vielä tiedä olevansa entinen) sai suostuteltua minut ottamaan  pikavippejä, kun ei muuten ollut rahaa. Arvaatte kyllä mihin ne rahat menivät. Aluksi saimme maksettua niitä takaisin, ja saatoimme ottaa uuden maksaaksemme edellisiä pois. Loppujen lopuksi se meni siihen että olin jokaikiseen pikavippipaikkaan, joka 18-vuotiaille myönsi lainaa, velkaa. Nyt ne ovat kohta vuoden kasvaneet korkoa ja velkaa on ainakin yli 2000 euroa. Ei minulla ole opiskelijan tuloilla varaa maksaa tuollaisia summia, kun en töissäkään ole. Elän pelkillä tuilla. Ajattelin mennä kysymään velkojen yhdistämislainaa jostakin Martat-säätiöstä, velkaneuvonnasta ja mitä noita nyt onkin. Kuitenkin sosiaalityöntekijäni murskasi viimeisen toivoni kertomalla ettei minulle myönnetä penniäkään koska minulla ei ole työpaikkaa. Saan kuitenkin 500 euroa kuussa, joten voisin ihan hyvin vaikka satasen kuussa maksaa sitä takaisin. Tuo olisi siis sellainen laina, että vien ihan kaikki laskuni sinne, he maksavat ne ja maksan sitten osissa takaisin. Näin ei olisi kuin yksi paikka, jonne pitää maksaa kuukausittain. Nyt niitä olisi noin 20, joten siitä voi alkaa laskea että vaikka maksaisi vain 20 euroa kuussa per vippipaikka, niin eihän siitä mitään tulisi. Eivätkä he edes suostu noin pieniin kuukausieriin - olen kyllä yrittänyt sopia jokaisen paikan kanssa maksusuunnitelmasta. Oikeastaan en edes tiedä tonnin tarkkuudellakaan paljonko velkani on, ne nimittäin menevät käräjäoikeuteen ja siitä tulee 300 euroa lisää laskua. En ole uskaltanut avata postejani kuukauteen, sillä olen saanut joku 8 kirjettä Espoon käräjäoikeudesta. Ja yli sata perintäkirjettä ja laskua. En jaksa enää edes avata postejani, enkä hakea niitä. En siis ole kirjoilla tässä asunnossa, vaan Poste Restantessa, eli haen postini aina välillä (kun jaksan) eräästä postikonttorista. Aion todella saada korjattua luottotietoni, sillä enhän minä tule koskaan saamaan asuntoa, lainaa (esim. asuntolainaa tai autoon tms. lainaa), en saa avattua puhelinliittymää, ostettua osamaksulla tai laskulla mitään, enkä pääse luottotietoja vaativiin työpaikkoihin - se vaikuttaa aivan kaikkeen. Kärsin välillä niin suurista omantunnontuskista, masennuksesta ja sairaalloisesta stressistä sen takia, että elämäni on mennyt täysin raiteiltaan tekemistäni virheistä ja hyväuskoisuudestani näin lyhyessä ajassa. Jos en saa luottotietojani kuntoon, joudun varmaan viellä vuosia asua tässä Tommin huumehelvetissä, josta yritän päästä pois. Kunhan saan oman asunnon, elämäni tulee olemaan niin erilaista. Enhän minä tosin ole aikeissa käyttämistä lopettaa, mutta muuten haluan asioiden olevan erilailla.

Noh, takaisin tähän päivään. Tommi sai tänään äidiltään rahaa, kuten joka kuukausi näihin aikoihin. Nyt saimme enemmän rahaa, sillä meidän piti käydä ostamassa uusi telkkari. Vanha meni rikki kun Tommi sekaisin ollessaan sai sen kaatumaan suoraan stögiksen päälle, joka rikkoi sen LCD-näytön. Saimme 300 euroa Tommin tilille. Itse olin koulussa kello kahteen asti, ja kun tulin kotiin, Tommi kyhäsi meille puolikkaan littiin, eli sain kaksi milliä, joista tietenkin vedin vain muutaman pykälän ja säästin suurimman osan mäntään. Tommi oli siis käynyt hakemassa teksiä sillä aikaa kun olin koulussa, ja hän oli samalla reissulla vetänyt Tenoxejakin, eli oli ihan bentsoissa. Tenoxit (ja pamit, opamoxit, telaketjut, xanorit, dc:t jne.) ovat siis bentsodiatsepiinejä, joita teilläkin saattaa olla unilääkkeinä tai rauhoittavina. Niistä menee todella helposti sekaisin, ei muista mitään, selittää omiaan, ja muistaa ihan omiaan, ja tulee väsyneeksi. Viimeksi kun Tommi oli bentsoissa, hän käytti koko kuukauden sossurahansa johonkin, mitä minä en koskaan nähnyt. Eikä hänkään muistanut oliko se hävinnyt, vai huijattu häneltä. Tuolloinkin olin koulussa, joskin kokeessa kello viiteen asti. Jätkiä ei vaan voi päästää silmistään hetkeksikään vahtimatta, ihan kuin olisi lapsi jota pitäisi vahtia. Siis jos en voi kouluukaan mennä ilman että jotakin todella kamalaa tapahtuu, niin hei haloo! Niin, tänäänkin Tommi siis veti bentsoja, ja kun olimme vetänyt hänen kyhäämänsä vedot, kävimme postissa hakemassa Minnille ja Rapsulle (kissani, jotka mainitsin ensimmäisessä postauksessa) uuden raapimispuun, jonka olin tilannut! Onneksi olin maksanut tilauksen etukäteen kun sain kuun alussa rahaa, koska muuten nyt ei olisi ollut varaa hakea sitä. Tommi idioottina bentsopäissään olisi halunnut varastaa postista jotakin hemmetin teippirullia, mutta onneksi estin tämän. Paketti oli nimittäin hänen nimellään enkä minä olisi sitä saanut, kun Tommin piti näyttää ajokorttiaan saadakseen paketin. Ei Tommi muuten varasta, vaan vihaa sitä mutta bentsoissa hänestä tulee ihan eri ihminen. Kun tulimme kotiin, hänen piti kaivaa taskuistaan kokonainen Subutex, jonka oli kuulemma ostanut aikasemmin tänään. Se kuitenkin unohtui, ja kyhäsin itse meille säästämistäni pienet vedot, kun Tommi lupasi minulle siitä hyvästä kokoaisesta (eli 8 millistä) 6milliä kun tulemme takaisin. Normaalistihan se menisi puoliksi eli 4 ja 4. Hän ei kuulemma olisi halunnut avata kokonaista nyt vielä.

Vanha roskikseen...

Okei, kävimme ostamassa telkkarin sillä tasan 150 eurolla joka Tommin tilille oli jäänyt. Toiset 150 oli siis käytetty johonkin. Tässä nyt sitten kirjoitan vittuuntuneena, kun Tommi on kolme tuntia sönköttänyt minulle että "kyllä se nappi on jossakin.. Se on jossakin laatikossa tai rasiassa.. Se on jossakin paikassa mistä se on vaikea ottaa.. Se on ihan tässä lähellä.. Kyllä se on tallessa.. Voitko kyhää vedot niin etin sen sitten.. Ei se ole hävinnyt, usko nyt!" Aargh! Minua ärsyttää ihan suunnattomasti. Tommi, on kellarissa etsimässä sitä Subua nyt sitten. Kyllä, luitte oikein, kellarissa. Hän kuulemma muistikin yhtäkkiä että oli piilottanut sen kellarikomeroomme, jotta kiero minä en saisi vietyä yhteisiä teksejämme kokonaan itselleni!  Miksen heti tuota tajunnut! Että kukaan voi ollakkaan noin.. idiootti.

Uusi tilalle.

En usko että tuota nappia löytyy ollenkaan, olisi ensimmäinen kerta jos löytyisi, ja olisin todella, todella yllättynyt. Kuitenkaan Tommiin ei voi luottaa ollenkaan. Juuri kaksi viikkoa sitten, kun minulla oli tasan 30euroa tililläni, olin juuri antanut pari päivää sitten Tommille 60 euroa rahaa omaan käyttöönsä, joka ei siis mennyt puoliksi vaan hän käytti sen itse johonkin (vaikka minä sain Tommilta 5e rahaa itselleni hänen sossurahoistaan..), menetin viimeiset rahani. Tommi soitti minulle kun olin koulussa, että voinko siirtää hänen tililleen 20euroa, kun hän on menossa näkemään Veskua, ja on varannut yhden napin. Tommilla oli itsellään kuulemma 10-20 euroa rahaa, ja hän olisi Veskulta saanut niillä rahoilla koko napin, kun olemme Veskua kuitenkin joskus jeesanneet. No, epäröin todella syvästi, sillä minun piti pitää tuo 30 euroa kokonaan itselläni. Kuitenkin sitten siirsin rahan, mutta jonkin ajan päästä Tommi soitti, että tililtä oli lähtenyt 7,5 euroa palvelumaksuja pankille, ja että nyt emme saakkaan nappia ollenkaan. Siirsin viimeisen kymmenen euroani todella ärsyyntyneenä Tommille, jotta saisimme sen Subun. Kun  pääsin koulusta jouduin menemään Helsingin keskustaan asti, jouduin odottamaan poikia melkein tunnin, kun he olivat koko ajan tulossa ja tulossa 200 metrin päästä. Loppujen lopuksi se meni siihen, että odotin iltaan asti sateessa ulkona ja kylmässä sitä nappia, ja jouduin lähtemään tyhjin käsin kotiin. Vesku oli mennyt kotiin odottamaan "kaveriaan" joka oli tulossa tuomaan sitä nappia. Vesku kuulemma sanoi puhelimessa Tommille koko ajan, että kaveri on tulossa, välillä oli taksissa, junassa, välillä tulossa ties mistäkin ja lopulta hän ei ollut tulossa kotiin ollenkaan. Huusin suutuspäissäni Tommille, että käy hakemassa ne rahat takaisin, ja että käydäänpä hakemassa se nappi jostakin muualta. Tähän Tommi vastasi, ettei jaksa (!?!?) ja jouduin lähtemään ilman rahoja kotiin. Lähettelin  seuraavan parin päivän aikana vihaisia viestejä Veskulle, että hänellä on minun rahani jne. Muutaman päivän päästä Tommi sanoi minulle, ettei Vesku ole meille mitään velkaa. Hän oli ostanut koko rahalla, minun rahallani, minun viimeisillä rahoillani, piriä! Eli amfetamiinia! Tyrmistyin kun kuulin että hän oli kusettanut minua monta päivää, ja oli silloin pyytänytkin niitä rahoja tuon takia. Raivostuttavaa! Jouduin olemaan monta päivää kipeänä ihan järkyttävissä refloissa ja poissa koulusta tuon idiootin takia.



Onneksi nyt olen viime aikoina alkanut tajuamaan, että minun on pidettävä puoleni. Minun on pidettävä kiinni omista rahoistani, ja pidettävä huoli siitä, että minä olen terveenä. Minua ei kiinnosta enää tippaakaan joutuuko Tommi olemaan kipeänä ja ilman vai eikö, kunhan hän antaa minulle edelleen puolet kaikista rahoistaan ja tekseistään, niin paljon hän on minulle velkaa antamistani vedoista ja napeista, pikavipeistä sekä tyhjennetystä säästötilistäni. Harmi vain, että Tommilla on ote minusta  - katto pään päällä nimittäin, sekä kissani. Hän voi vain kiristää minua, että lennän pihalle tai että eläinsuojelu tulee hakemaan kissat pois kun olen koulussa vaikka Minni ja Rapsu ovat minulle kaikkeni. Olen äärettömän eläinrakas, ja tekisin mitä vain niiden puolesta, ja eniten minua harmittaakin niiden puolesta. Mutta Tommi uhkailee kusettavansa kaikkea roskaa eläinsuojeluun, jotta kissani vietäisiin minulta pois. Edellistä kissaa uhkasi heittää parvekkeelta alas jos lähden kaverini kanssa kaupungille. Okei, tiedän ettei hän sitä oikeasti tekisi, mutta minun pitää aina välillä vain kiltisti tehdä kuten sanotaan, koska en voi kissoineni puiston penkillekkään muuttaa..

Tämä oli taas tällainen pitkän pitkä kirjoitus, kiitos niille jotka jaksoivat lukea tämä. (: Ihanaa päästä purkamaan näitä asioita välillä ihan kunnolla, kun ei niistä kovin monelle voi puhuakaan. Yritän nyt kirjoittaa postauksia hieman useammin kuin kuukauden välein, pyrin siihen, että tulee korkeintaan kahden viikon väli. Tosin alan kyllä varmaan niitä lyhyempiä tilannepostauksia sillä puhelimellakin kirjoittaa, mutta en ole varma kirjoitanko vielä pari tällaista pitkää ensin. Mitä mieltä olette?

Mainostusta!

Huomasin eräässä lukemassani blogissa ilmoituksen/mainostuksen arvontaan osallistumisesta. Osallistunpa sitten itsekkin, olenhan minäkin tyttö. ;)

Arvonta tapahtuu eräässä blogissa ja palkintona on upea kynsienlaittopakkaus! Blogin löydät osoitteesta http://nailwaytoheaven.blogspot.fi/ 
Tuolta löydät postauksen nimeltää 1-vuotis arvonta.
Nyt kaikki siis osallistumaan (jos ette osallistu, hyvä niin ompahan mulla paremmat mahkut :D).

Tulen kirjoittamaan lisää elämästäni myöhemmin, nyt pitää lähteä ulos. todennäköisesti juoksemaan ympyrää kymmeneksi tunniksi ja jäätymään. Talvi kun on tulossa. :(

A New Beginning - Or Is It?

Aloitinpas nyt sitten blogin kirjoittamisen. Miksi? Koska elämäni on niin sekavaa ja hullua, etten enää voi pitää sitä kokonaan itselläni. Minun on pakko päästä jakamaan ajatukseni, ja kirjoittaminen on myös hyvä tapa purkaa asioita ja saada niihin vähän järkeä.

Hieman esittelyä minusta, jotta tiedätte, millainen ihminen blogia kirjoittaa. Tämä on erittäin oleellinen osa sitä, miten minuun suhtaudutaan. Olen siis Nelli (nimi muutettu), asun Espoossa erään pojan kanssa yhdessä. Olen nyt 18-vuotias, täytän alkuvuodesta 19. Opiskelen lukiossa, ja tuskailin juuri vähän aikaa sitten äidinkielen ja ruotsi kirjoituksissa. Loput aineet kirjoitan keväällä. Minulla on kaksi lemmikkieläintä, kissanpennut Minni ja Rapsu. Molemmat ovat tyttöjä, vaikka Rapsu ei välttämättä tytön nimeltä kuulostakaan. Mielestäni Rapsu kuitenkin sopii myös tytön nimeksi, eihän se ole kummankaan sukupuolen nimi - tai pikemminkin se on molempien sukupuolien nimi. Rapsu on hieman yli puolivuotias ja Minni neljä kuukautta.

Nyt itse asiaan.. Tämä ensimmäinen postaus on siis täysin tiivistetty alkukirjoitus elämäni paksuun kirjaan, jota kovinkaan moni ihminen ei ole koskaan lukenut.
Olen huumeriippuvainen, jonka takia elämäni on täysin sekaisin. Lääke jota käytän päivittäin, on Subutex, jonka vaikuttava aine on buprenorfiini. Se on opiaatti, jota käytetään myös erittäin vahvana kipulääkkeenä. Se yleensä aiheuttaa vetäjälle erittäin lämpimän, rennon ja hyvän olon, ramaisee muttei kuitenkaan väsytä. Minun pitäisi pystyä kuvailemaan tuota oloa niin monilla muilla sanoilla, mutten keksi muita. Miksikö? Siksi, etten ole kokenut tuota oloa kolmeen vuoteen. Kun minä vedän subutexvedot, tulen terveeksi, minun oloni palautuu hirveästä normaaliksi, sellaiseksi kuin sinulla on nyt tätä lukiessasi. Suurin osa oksentelee tauotta ensimmäisillä kerroilla vetäessään tätä. Minä en ole tehnyt sitä vuosiin. Muistan, kuinka kauniiksi silmäni aina menivät, kun olin ottanut subutexiä. Pupillini vetäytyivät todella pieniksi, silmäni alkoivat kiiltää ja katseestani tuli todella lasittunut. Silmieni ympärykset alkoivat punoittaa aivan kamalasti. Mielestäni se oli kaunista. Minulla on jossakin kännykällä otettu, monta vuotta vanha kuva siniharmaista silmistäni tässä tilassa. Kuvasta ei tosin saa kovinkaan kummoisesti selvää, eikä siitä näe yhtä hyvin kun oikeasti, vierestä katsottuna näkisi. Lupaan etsiä sen joku päivä ja laittaa blogiini. Se on jollakin viidestä puhelimen muistikortista, jotka omistan. Ja joiden tarkkaa sijaintia asunnossani en oikeastaan nyt heti muista.

Yksi Subutex-nappi (eli tabletti), maksaa nykyään Suomessa yksittäin ostettuna 40-50 euroa. Itse maksan nykyään usein sen 45euroa, joka on aivan törkeän kallista. Suomessa on koko maailman kalleimmat Subutexit, ihan oikeasti ja tutkitusti, tämä ei ole vain minun mielipiteeni, vaan ihan fakta. Ennen niitä sai 25euroon yhden, sitten 30, 35, ja yhtäkkiä hinnat olivatkin 50euroa. Pohjoisempana Suomessa yksi nappi maksaa jopa 120euroa. Itse olen niin nuori, että muistan vain ajat, jolloin yhden sai 35euroon. Miksi tuo sitten on niin järjetön hinta? Huumeethan ovat kalliita, ei tuo ole mikään poikkeus. Se on niin järjetön hinta, koska yksi nappi kestää yhden päivän. Olisitko itse valmis maksamaan joka päivä vähintään 45euroa siitä, että pystyt toimimaan normaalisti ja ettei sinulla ole kipeä olo. Ja tuo kipeä olo ei tarkoita mitään kuumeflunssaa, vaan yli jäätävää sisältäpäin kumpuavaa kylmyyttä, tärisemistä, jokaisen paikan särkemistä, taukoamatta haukottelemista, silmien vuotamista, ihan järkyttävää oloa.
Yhdessä napissa on 8milligrammaa buprenorfiinia, yleensä porukka vetää 2mg kerrallaan ja kun joku kaveri käy hakemassa sinulle napin, joudut yleensä antamaan hänelle hakupalkkaa sen 2milliä. eli YHDEN NELJÄSOSAN koko kerpeleen napista! Se on ihan järjetöntä. Itse olen alkanut pihtailemaan hakiksissa, ja yritän antaa korkeintaan 1,5milliä, mutta eihän se aina onnistu. Poikaystäväni taas on toista maata, hän saattaa antaa vahingossa vaikka 3milliä "koska ei mulla oo kynsiä millä murtaa niitä paloja". Ei niitä kynsillä murretakkaan vaan sormilla herranjumala!


Siinä on teille muutama sata Subutex-koteloa.. Enkä ole kerännyt näitä kuin vasta tämän vuoden alusta. Niin sitä rahaa vain palaa, aletaanko laskea paljonko?

Kolme vuotta sitten hupikäyttö muuttui päivittäiseksi, ja jäin koukkuun kun kala onkeen. Minun on pakko saada buprea joka päivä. Alkuaikoina minulle riitti yhdet vedot per päivä. Sitten kun poikaystäväni (eli 30-vuotias nisti, jonka luona asun vain siksi että minulla on katto pään päällä ja jota nykyään suorastaan vihaan, halveksun ja syytän siitä, että elämäni on sellaista kuin on) joutui kaksi vuotta sitten sairaalaan, aloin vetää useammin kuin yhdet päivässä. Aamuvedot ja iltavedot. Eihän tuo ole ollenkaan paha vielä.

Nykyään se kuitenkaan ei mene ihan niin. Vedän aamu-, päivä-, ruoka-, väli-,iltapäivä-,ilta-, ja yövedot. Noin suunnillen. Koulua kun käyn, saatan vetää joka välitunti koulun vessassa. Jos joku ei tiedä, niin vedot tarkoittaa.. vetoja. Vedän siis hihaan, suoneen, rännitän, piikitän jne. En vedä nenään, en ole koskaan vetänytkään, se on mielestäni aivan idioottimaista touhua (eikö tämä sitten ole!?).

Tässä ei ollut vielä mitään, minulla olisi niin paljon kirjoitettavaa. Niin  paljon, ettet voi kuvitellakaan. Tulen jatkamaan jonkin ajan päästä. Se voi olla kaksi päivää, viikon, tai parikin viikkoa. Kirjoitan tätä salaa poikaystävältäni, joten en voi kirjoittaa tätä kun hän on kotona. Nyt on poikkeus ja hän on ulkona hankkimassa meille vetoa. Onneksi voin koulussa kirjoittaa tätä, mutta kuviahan en saa laitettua kuin omalta tietokoneeltani. Luultavasti sitten, kun olen saanut hieman selitettyä elämääni tällaisilla kohtuupitkillä postauksilla, alan kirjoittelemaan puhelimella paikan päältä, ulkoa lyhyempiä postauksia. Saatte seurata elämääni sellaisena kuin se on.